Tämä kesä on varmasti meille kaikille ollu poikkeuksellinen ja ihan erilainen kuin normaalisti. Meidän perheessä kesä alkoi ihan odottamattomissa merkeissä kun isä sai sydänkohtauksen ja joutui sairaalaan. Prioriteetti kääntyi ihan uusiksi. Isi olet niin rakas, kuten myös äiti, sisko, veli, lapset, mies ja ystävät, serkut, mummo. Meidän pitäisi muistaa viettää aikaa lähesten kanssa, muistaa sanoa että rakastetaan. Mutta mehän ollaan suomalaisia.. Onko sinulle helppo sanoa toiselle että rakastat häntä? Meillä ei lapsuudessa hirveästi tunteista ole taidettu puhua ja haastavaa se näin aikuisenakin tuntuu olevan. Omille ja siskon lapsille tämän sanominen onneksi on helppoa minulle ja heille usein tuleekin sanottua "mie rakastan sinua" vaikka ihan ohimennen.
Tänä keväänä/ kesänä on ollut haastavaa nähdä oikein ketään. Meidän perheelle haastavuutta lisäsi Suomen ja Ruotsin raja. Ennen rajattomaksi rajaksi kutsutulle rajalle laitettiin rajavartiosto ja TornioHaaparannasta tuli Tornio ja Haaparanta. Ennenkuin kuultiin että Suomalaisia ei voi estää kulkemasta rajan yli, oltiin pari kuukautta näkemättä livenä koko lähi sukua. Valitettavasti miehen sukua ei vieläkään ole hirveästi nähty.
Työrintamalla tuli muutoksia heti kesäloman jälkeen. Minun pomo alkaa opiskelemaan, joten mie sain alkaa väliaikaisesti häntä sijaistamaan, jännä nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mukava että minuun uskotaan ja olen osannut näyttää mihin minusta on ☺️
Toivottavasti teidän kesä on mennyt hyvin ja olette saaneet sen viettää rakkaiden läheisten seurassa. Pitäkää huolta toisistanne ja muistakaa nauttia elämästä. Elämä on tässä ja nyt, ei huomenna, tai kohta.
